twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

31 December 2013




Vuosi alkoi mitä upeimmalla tavalla! Olin vihdoin saanut kiinni ideasta, mitä on elämä. En enää ajatellut kouluaamuja tavalla, joita niitä yleensä ajatellaan, vaan heräsin jokaiseen aamuun odottaen uutta päivää.
Tammikuussa tapahtui niin mielettömän hienoja asioita. Tapasin ensimmäisen kerran livenä yhden parhaimmista yhstävistäni, Iidan. Vietimme parhaan viikonlopun ikinä ja nyt olen lähdössä vuoden vaihteessa, ensi perjantaina, Iidalle samaksi viikonlopuksi.
Kävin ratsastamassa viikottain ja pitkän etsinnän jälkeen löytyi ihana vuoksris, Mammutti (ei kuvassa).

My year started by the most amazing way! I had finally reached the idea based on living. I didn't anymore hate morning, but woke up every morning to a new wonderful day.
There happened so many amazing things in January. I met with one of my very best friends, Iida, at the first time in live (we had known each other for three years in internet). We spent a fantastic weekend, and now I'm going to Iida's for the same weekend after new year, next Friday.
I rode once a week in January. After a long time of searching we finally found a nice horse to part-board, Mammutti.

Helmikuussa lähdimme viikoksi Kanarialle perheen kanssa. Meillä oli vuokrattu talo siellä, ja nautin ajasta tosi paljon. Upeat maisemat ja hyvät ruoat takasivat täydellisen lomamatkan.

In February we traveled to Gran Canary with my family. We'd rented a house there, right next to a beautiful golf court. Breath-taking landscapes and delicious food made our holiday one of the bests.

Maaliskuussa oli edelleen sydäntalvi. Pakkasta riitti, niin myös lunta. Itse olen ehdottomasti kesäihminen, tai no, en ainakaan talvi-ihminen, joten tämä kevät meni pitkälle sinnitellessä.
Kävin tallilla useasti viikossa, kerran viikossa ratsastuskoululla ja pari kertaa Mammutin luona. Pääsin kilpailuihinkin avustamaan ja elin muutenkin mahtavaa hevostytön elämää.
Sitten oli pääsiäinen, josta pidän ja en pidä. 

In March there was still midwinter. It was really cold and too snowy. I'm definitely a summer person, well, at least not a winter person, so that spring was just struggling with the coldness.
I spent a lot of time at stables. I still had one riding lesson per week, plus I went to ride Mammutti once or twice a week. I also got an opportunity to go to help to a competition and loads other stuff which made my life like the dream of a horse girl.
Then there also was Easter... I can't decide do I like it or not.

Huhtikuussa sain YFU:lta vaihto-oppilaspaikan Oseaniaan ja olin onneni kukkuloilla. Lähtö oli kuitenkin vielä niin kaukainen aihe, ettei tiennyt, miten siihen olisi pitänyt suhtautua.
Koulussa vietimme Vappua naamiaisten voimin. Olin saanut kuin saanutkin takkini valmiiksi ja esiinnyin se päälläni myös koulun muotinäytöksessä.
Kävin myös Tampereen hevosmessuilla ja tapasin Iidaa ja tämän ystävää Annua. Messut olivat ihan mukava kokemus, mutta itse matkanteosta pidin eniten :) Olenkin varmaan yksi niistä ihmisistä, joiden motto on "Tärkeintä ei ole määränpää vaan matkanteko", ja siinä kannassa aijon pysyä loppuun asti.
Edelleen huhtikuussa meillä riitti lunta, eikä se tuntunut sulavan pois koskaan.

In April I got to know I'll be an exchange student and I'll go Oceania via YFU. I was on the top of my world. Still leaving Finland was a really distant subject, so I didn't quite know how to take it.
At school we celebrated the 1st of May a day earlier and had a costume party. I'd finally finished my coat and wore it also at the schools fashion show.
We made a trip to Tampere 'cause they had a horse fair there. I got a change to meet Iida again, and this time I met her best friend, Annu too. The fair was really nice experiment but I personally enjoyed the journey more. I think I'm one of those persons whom motto is "It's not about the destination, it's about the journey" and I'll stick to it till the very end.
In April we still had ten or twenty cm of snow, which really sucked.

Toukokuussa koettiin pikainen vuodenajan muutos, kun hypättiin -10:stä +20 asteeseen. Tämä ilmiö oli itselleni enemmän kuin tervetullut, ja kuvausreissuja riitti enemmän kuin laki sallii.
Toukokuun puolessa välissä lähdin viikonlopuksi Jämsään Iidan luo. Aika kului niin valokuvatessa kuin Hyvän tuulen messuilla, joilla mm. pääsin hypnotisoitavaksi.
Kuun lopulla oli vapaaehtoinen TET-viikko, jolloin suuntasin ystäväni kanssa maalle Vauhtifarmille. Viikon mittaan tuli rehkittyä metsässä ja kuvattua taasen ihan urakalla. Kävimme myös Ellan vuokrista katsomassa tallilla.
Ysiluokkalaisen viimeinen kouluviikko oli täynnä odotuksia ja kärsimättömyyttä. Kaikkia houkutteli hyvää vauhtia lähestyvät päättäjäiset ja kauan odotettu kesäloma. Erilaiset aktiviteetit, kuten ysientanssit ja ysien päivä, pitivät meidät toimeliaina loppuun asti.

In may we got thrue a massive change when the temperature hopped from -10 degrees Celsius to + 20 Celsius. This miracle was more than welcome to me. We made many photographing trips.
At the middle of the month I took a train to Jämsä and spent an awesome weekend at Iida's. We photographed so much and visited a fair, where I got hypnotized etc.
Then we had an optional job shadowing week. I left to country side with my friend Ella and had a fun week at Vauhtifarmi, which is kind of an amusement park (not really... there weren't any roller coasters but still loads of different cool stuff). We went to stable too. I got to photograph while Ella rode.
The last week of a nine grade student  (the last year of the obligatory studies in Finland) was full of expectations and impatience. The upcoming graduation ceremony (this is probably not the right word for it) and summer holiday was in everyone's mind. Different activities like the ball and the nine grade student day kept us busy.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä koitti se päivä, jota oli yhdeksän vuotta odotettu. Pakollinen koulu oli nyt ohi ja olimme vapaita tekemään mitä halusimme. Omassa tapauksessa se tarkoitti muutaman kuukauden odotusta ja sitten vihdoin alkaisi lukio.
Kesäkuussa kävin serkkujeni luona Tukhomassa, vietin 16-vuotissyntymäpäiviäni ystävieni kanssa ja lensin Englantiin viettämään siihen astisen elämäni parhaat kolme viikkoa.

At the first day of June came the day we all had dreamed about since nine years. School was over now and we were free to do what we liked. In my case it meant about two months of waiting and then going to upper secondary school.
In June I visited my cousins at Stockholm, had the best sweet 16 parties with my friends and flew to England to spent the most amazing three weeks of my life.

Heinäkuulta ei ole muuta dokumenttia, kuin Englantia. Hastings tuntuu nyt kuin toiselta kodilta, jonne voisin palata tältä istumalta. Rakastin rantakaupungin kauneutta, kulttuuria, historiaa... käytännössä rakastin kaikkea muuta paitsi paikallista opettajaamme. Liiderimme oli taas sitäkin mahtavampi!

I really didn't have any else documentary from July than England pics. Hasting feels now like my second home I could go right now. I loved the beauty of the beach town, the  culture, the history... practically everything except our local teacher. Our leader was luckily so amazing we didn't care our teacher!

Elokuussa kävin mökillä pikkusiskoni kanssa. Selvisimme epäonnisen junamatkan jälkeen perille ja nautimme rauhallisuudesta pitkän viikonlopun ajan.
Näin ystävääni Peuliinaa, johon tutustuin kielikurssilla, ja teimme extempore retkiä muutamankin sen viikonlopun ajan. Vierailimme mm. Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa.
Koulujen alkamisen jälkeen oli STS:n reunion party Helsingissä, ja saimme taas nähdä kielikurssikavereita ja muistella mahtavaa reissua.

In August we made a quite interesting journey to our grandparents' cottage by train. When we finally made it there we got to enjoy the peaceful long weekend away from the city.
My dear friend Pauliina, who I met at language course, came to Helsinki and we had a brilliant weekend. We made several extempore trips, to Suomenlinna (eng. Finland's castle) and Korkeasaari (a zoo) for example.
After schools had started STS had a reunion patry at Helsinki and we got to see each other again and talk about the great summer.

Syyskuussa riitti rippijuhlia. Muistaakseni komissa rippijuhlissa tuli käytyä. Kesäisten säiden takia pystyi pukeutumaan kevyesti, mikä on aina plussaa.
Lukion takia sain matkustaa päivittäin junalla, josta nautin suunnattomasti. Koulumatkat olivat aina odottamisen arvoisia. Välillä esimerkiksi Häly rajoitti itsekseen kulkemista, mikä ei tosin kaatanut maailmaa. Hälyyn liittyminen oli ehkä hienoimmista päätöksistäni, sillä se on antanut niin paljon. Olen rohkeampi, valmissanaisempi, päättäväisempi... oi tätä listaa jatkuu... kuin ennen. Tunnen olevani osa jotain, ja olevani mukana jossain, mistä ihmiset minut muistavat.
Toisen jakson alettua alkoi myös filmikuvauskurssi, jonka kuvailemiseen en edes löydä sanoja. Innostuin totaalisesti mustavalkokuvauksesta niin filmille kuin digitaalisestikin. Tämä näkyi heti myös täällä, blogissa. Vaikka värikuviakin edelleen otan, ovat mustavalkoiset selvästi ne syrjäyttäneet.

There were sooo many confirmation ceremonies in September. We went to three parties if I remember right. Because of the summery weathers it was possible to dress lightly, which is always a plus.
The upper secondary school gave me a reason to travel by the train daily. I was and still am really happy about it, 'cause I love traveling bu trains a LOT. The way to school is always as pleasant. Sometimes clubs, like Häly limited traveling by my own but I didn't matter that either. By the way, joining Häly is probably one of the best decisions I've ever made. It has given me so much. I'm far more braver, determined... this list just goes on and on... than before. I feel like I'm a part of something and I'm in in something people gonna remember me.
Along the second period started, started also the film photographing course. I can't even describe how awesome that was. I got totally into the black and white photos, photographed to film or digitally both. It showed at here too. Even I still take color pics too, have the black and white pics clearly displaced them.

Lokakuussa pääsin ensimmäiselle kuvausreissulle. Hälyyn tehtiin juttua, joka minun oli tarkoitus valokuvata, Lähdimme lauantai- tai sunnuntaiaamuna Kirkkonummelle kotieläintilalle kahden ihanan Hälyläisen kanssa. Päivä oli hauska, ja sain huomata, ettei homma ollut yhtään niin vaikeaa - tai helppoa - kuin olin kuvitellut.
Sitten pääsin vihdoin Roomaan! Italia on yksi lempimaistani, ja koska olin innostunut kulttuurista niin paljon, en voinut kuvitellakaan lähteväni minnekään muualle kuin Roomaan. Oli häkellyttävää seistä itse Colosseumin edessä, kiivetä samoja portaita, joita ihmiset jo aikoja sitten olivat kiivenneet, nähdä, miten auringon valo leikkaantui raunioiden reunoja pitkin.
Tapasin Roomassa myös hyvää ystävääni, Martaa, kehen myös tutustuin kielikurssilla. Kävelimme tunnin tai pari Rooman keskustassa, söimme gelatot ja juttelimme.

In October went to my first real photographing trip. There was a story in Häly and I was supposed to take photos to it. We left at Saturday or Sunday morning to Kirkkonummi, to a farm with two lovely Häly editors. We had a fun day and I noticed the thing was much easier - or harder - I'd imagined.
Then finally I flew to Rome! Italy is one of my favorite countries and I had (still have :D) this massive interest on culture I couldn't imagine going anywhere else. It was breath-taking to stand right in front of the great Colosseum, climb the same stares people have climbed thrue ages, see how the light splits to the edges of the ruins.
I met my good friend, Marta at Rome too. I first met Marta at the language course. We spent an hour or two walking in the center of Rome, eating gelato and talking.

Marraskuussa tuli valokuvattua normaalia enemmän. Toki tähän vaikutti valokuvauskurssi ja erilaiset tehtävät koulun puolelta, mutta jotenkin myös se aikajakso. Sää oli mitä oli, luonto oli niin... "Pystymetsää ja laaketa peltoo, maisema herättää Jumalan pelkoo" ...hennon kaunis, huurteinen ja säälimätön (pähkäilin varmaan puoli tuntia, mikä sana tähän kelpaisi, enkä vaan keksinyt). KARU, nythän sen keksinkin!
Marraskuussa myös koulumme musikaali alkoi valmistua. Puolen vuoden raataminen alkoi näkyä muutamassa kaverissani. Esitys oli hieno, sitä en voi kiistää.

In November I photographed more than normal. Of course I had the photographing course which effected and some other tasks which I got from school, but also the time effected too. The weather was what it was, but the nature was so... sensitive, beautiful, rough and merciless (I thought about it and couldn't figure out which word describes it the best). BARREN, now I figured.
In November our schools musical was also ready to perform. After six months of drudge few of my friends were extremely stressed so I was glad it was finally over. The show was great, that I can't deny.

Joulukuussa kävin Porvoossa keräämässä joulumieltä, huonolla menestyksellä tosin. Leivoimme myös pipareita, mikä ei myöskään auttanut. Joulusta meni itselläni into joskus kaksitoistavuotiaana, jonka jälkeen on joutunut vain tekopyhästi olemaan hengessä mukana. Joulu aina vain tulee, on ja menee. Se on minulle ihan ok.

In December I went to Porvoo for an afternoon to get some Christmas spirit - same back with nothing. We baked ginger breads too - gained nothing. I lost the Christmas spirit when I was twelve. After that I've just acted like I had it. Truthfully I think I'll never find it again. Once it's lost, it's lost forever.
Every year the Christmas comes, it is and then it goes. It's fine for me.


Tässä vielä tämän vuoden lemppariksi valikoitunut kuva :) Postaukseen -->
Onnellista Uutta Vuotta jokaiselle! Nyt kiitän ja kuittaan, nähdään ensi vuonna!

Here's my favorite picture of the year :) Click to post -->
Happy New Year to everyone! So now I'll thank and check off, see you next year!
 photo arrow.pngCONTINUE READING

29 December 2013



Ihailkaa kouluaamujen kauneutta. Kaipaan jo tavallaan takaisin kouluun, sillä oma koulumatkani on vailla vertaa.

Please, admire the beauty of the early mornings. I kinda miss school already because I can't imagine more wonderful way to school.

Kiitos aivan mielettömän paljon! Toiveeni tälle vuodelle toteutui muutama päivä sitten, kun rikottiin 10 000 sivunkatselukerran raja! Lisäksi kaksi uutta lukijaa liittyi joukkoon. Selailin juuri yksi päivä lukijat läpi ja mietin, kuinka upeaa on, että näinkin montaa henkilöä kiinnostaa seurata elämääni. Tästä on aivan mahtavaa jatkaa vuoden 2014 puolelle. Kiitän ja kumarran.

Thank you so much! My wish or goal to this year has been reached a few days ago, when KetKettu reached 10 000 page views! I've also got two new followers. Not a log ago I was just thinking how amazing is that so many of you are really interested about my life. This is more than a good base to start the years 2014. I'm really thankful for you guys.


 photo arrow.pngCONTINUE READING

21 December 2013

21. Tässä kuvia torstain Häly-sessiosta, jolloin meillä oli kuvaaja paikalla. Tarkoitus oli ottaa vaan muotokuvia, mutta saatiin muutama ryhmäkuvakin otettua. Tässä siis osa meidän toimituksesta. Kaikki kuvat on ottanut Joona Kamu (käykää kattomassa, upeita kuvia!)

Kiitos aivan parhaalle porukalle! Hälyläiset ovat tehneet tästä ensimmäisestä puolesta vuodesta paremman ja hauskemman mitä olisin koskaan voinut kuvitella!

Here're some pics from Thursday when we had a Häly meeting. We had a photographer there who took some portraits. Then he took some group photos of us too. So here is a part of our "editorial office". All photos are taken by Joona Kamu (visit his blog too, such amazing photos!)

I just want to say thank you to every one in Häly! Without you guys this fall hadn't been such awesome and fun. 


 photo arrow.pngCONTINUE READING

20 December 2013



20. En tiedä, mistä sai alkunsa mun Nikonien boikotointi, mutta nyt sille voi ainakin mainostuksen osalta antaa täyden arvostuksen! Kyseisestä mainoksesta lyhyempi pätkä on pyörinyt jo jonkin aikaa ainakin Suomen televisiossa. Ihastuin ensinnäkin kappaleeseen ja sitten koko mainoksen nähtyäni myös siihen. Katsokaa ja kommentoikaa! Mikä on teistä tähän asti vaikuttavin mainos?

I'm not quite sure how did I get the idea to boycott Nikon. Now I can say Nikon earns my whole respect with its brilliant advert! The shorter version of the same ad has been shown in Finland for a while now. I loved the song at the first time I heard it and when I saw the whole advert... oh! I can't even describe it! Just watch it and tell how you feel about it. What has been the most impressive advert you've seen?


Tänään kävelin kaikessa rauhassa kotiin perusreittiä golfkentän läpi. Joulujuhla/konsertti loppui jo kymmeneltä aamulla, mutta ahkerina nuorina jäätiin vielä Hälyä väsäämään. Oikeastaan vaan juteltiin siellä :) Lähdin kahdentoista maissa kotiin. Hiekkatiellä oli niin hieno valaistus yms. että matkaan meni kolmesti pitenpään kuin normaalisti. Kamera kaulassa napsin kuvia ihan joka puolelta. Nyt voi jo aika varmasti sanoa, että saadaan musta joulu.. ainakin on lämmintä :)

I walked home through the golf court as usual. Our Christmas fest/concert ended at 10am but because I hard-working a person with no life outside the school I stayed at school till midday. We had a tiny Häly meet but we actually just chatted there :)
There was an amazing lighting etc at the golf court when I was walking to home. I spent a lot time there just photographing. Now I can be pretty sure we're not gonna have a White Christmas.. well, st least it's warm :)

Siluettikuva / the silhouette pic 
© Joona Kamu
 photo arrow.pngCONTINUE READING

8 December 2013

Tänään oli Joulun kannalta välttämätön päivä - ei pipareita, ei Joulua. Aamulla nukuin vahingossa puoleen kahteentoista ja sitten otin ihan iisisti kolmeen saakka syöden aamupalaa, tai brunssia ja katsellen sarjoja. Katsoin muun muassa Housen missattuja jaksoja ja joitain vanhoja Gossip Girl:n jaksoja. Iltapäivällä alkoi itse leipominen. Itse en henkilökohtaisesti pahemmin piparien leipomisesta välitä, niitä on kuitenkin Jouluna oltava :)

Today was an important day which Christmas is depending to - no gingerbread, no Christmas. In the morning I woke up at half past eleven (oops :D) and took an easy morning/afternoon eating my breakfast, or brunch, and watching series. I watched some missed episodes of House MD and some old episodes of Gossip Girl. In the afternoon we started baking. I personally don't like baking gingerbread, I just think there must be some at Christmas :)



 photo arrow.pngCONTINUE READING

7 December 2013

Porvoo-päivä! Meillä on tapana joka vuosi käydä Vanhassa Porvoossa joulun alla. Ostokset jäivät suppeiksi: yksi musta hame tarttui mukaan, sekä tietysti kavereiden joululahjojen osasia. Mä tykkään antaa kavereille lahjaksi pienistä osasista koottuja lahjoja. Hirveästi en uskalla sisällöistä enempää paljastaa, ettei mene yllätykset pilalle :D Joulun jälkeen voitte saada sitten koostetta niistä :)

Porvoo (a city in Finland) day! We've used to visit Porvoo every year before Christmas and so we did this year too. Shopping came to second place while just exploring everything. I bought only one black skirt and some parts to my friends' Christmas presents of course. I really like to build the Christmas present of small parts which are having some sentimental value. I can't tell you anymore about the present 'cause I really don't want to spoil the surprises :D After Christmas maybe :)


 photo arrow.pngCONTINUE READING

2 December 2013

Nolous on musiikin lisäksi sana, jota en kestä. Noloutta tosin vihaan laajemmin, sillä itse käsitteen merkityskin rasittaa. 

Suomessa elämme ns. nolauskulttuurissa. Aivan sama, oliko tilanne tai tapahtuma pieni tai suuri, aina on syytä nolostua. Jos kaupungilla kävellessä kompastuu, tulee heti ensimmäisenä katsottua ympärilleen "Eihän kukaan vaan nähnyt?" -tyyliin.  
Toisaalta taas aivan ihmeellisissä tilanteissa ei vaivaannuta ollenkaan. Otan nyt vertailumaaksi Englannin, joka yhtenä small talk:n kotimaana on täysi vastakohta Suomelle. Jos Suomessa jää kaksistaan jonkun kanssa esimerkiksi vastaanottotilaan tai hissiin, pidetään visusti huoli, ettei luoda edes katsetta toiseen. Englannissa samassa tilanteessa samalla käyttäytymisellä leimattaisiin suoraan kättelyssä epäkohteliaaksi. 
Small talk on nimenomaan avainsana muun Euroopan ja maailman päivittäisessä kanssakäymisessä. Mitä tehdään Suomessa?

Nappasin Kaisan blogista aiheeseen sopivan haasteen. Kaikki me ollaan noloja!

Säännöt / Rules:
Sinut on nyt haastettu, mitään ei ole tehtävissä
Etsi (tai ota) itsestäsi kuusi noloa naamakuvaa ja laita ne tähän
Kirjoita itsestäsi kolme satunnaista noloa tapaa, faktaa, sattumaa tms.
Haasta vähintään kolme bloggaajaa, linkkaa tähän ja ilmoita heille haasteesta!

1. Istuin tänä aamuna väärällä tunnilla melkein neljäkymmentä minuuttia tajuamattani.
This morning I sat at the wrong  class for forty minutes even noticing.

2. Herään melkein joka lauantaiaamu siihen hirveään sydäriin, kun luulen, että oon myöhästynyt koulusta.
I wake up almost every Saturday morning to that awful almost-a-heart-attack 'cause I think I'm late for school.

3. En tykkää mennä ostamaan esim. toista jäätelöä samalta kioskilta, jos tiskillä on edelleen sama myyjä.
I don't like to go buy for example second ice cream from the same kiosk if the same seller's still there.
 photo arrow.pngCONTINUE READING

1 December 2013

Joulukuu alkaa. Oon jo monen vuoden ajan törmännyt moniin erilaisiin joulukalenterin muotoihin, niin bitteinä kuin paperina. Nyt olisikin sitten aika itse toteutella omanlaista kalenteria. Joka päivä olisi kiva jotain ihan pientä, ajatusta tai ideaa, postailla :)

December begins. I've seen so many different advent calendars, the bitmap and paper ones. Now I though it would be a good time to make my own looking calendar. Every day I'd like to post something little and nice, like thoughts or ideas :)

Marraskuussa mun ykköskampaukseksi nousi nuttura. Hiukset on vaan tosi nopeaa kiepauttaa nutturadonitsin ympärille. Lisäksi seuraavaksi päiväksi saa kivat kiharat!
Neuleita on tullut vähän ehkä ylikulutettuakin viime kuun puolella. Nyt kun kelit viileni, on ihanaa laittaa päälle lämmin villaneule. Itse oon suotinut maanläheisiä värejä, mutta omistan myös mm. ihanan vihreän neulee.
Löysin muoti/kauneusmessuilta syksyllä ihanat ylipolvensaappaat (tai jotain sinne päin). Nämä tekonahkaiset, 60 euroa maksaneet jalkineet, maksoivat itsensä jo ensimmäisellä käyttöviikolla takaisin. Rakastuin kenkiin aivan järkittävän paljon! Perinkin sitten äidiltä yhdet vanhat mustat nahkasaappaat ja niitäkin on ihan kiitettävästi tullut käytettyä.

Bun became my favorite hair style in November. It's so easy to just roll your hair around the hair donut. Plus you get nice curls to next day!
I've used A LOT of sweaters in last month. Now it's quite cold here in Finland so it's pretty nice to put a warm woolly sweater on. I personally like earthy colors but I also do own a green one.
I found a wonderful pair of boots earlier this autumn from fashion'/beauty fairs and love them! They're fake leather, over knee and cost only 60 euros (maybe 'cause they're fake leather). I also got a pair of real leather boots from my mom and had used them a lot too.

 Aloitin Jane Austenin "Ylpeys ja Ennakkoluulo":n lukemisen kaiketi marraskuun alussa ja ihastuin tarinaan ja hahmoihin ikihyviksi. Kirja on jo 200-vuotias, ja luulin itsekin sen lukemisen olevan vähän sitä sun tätä. yllätyin kuitenkin tosi iloisesti ja suosittelen tätä ihan kaikille vähänkään kiinnostuneille!
Elokuvia olen katsonut taas vaihteeksi aaaaika paljon. Parhaiten mieleen on kuitenkin jäänyt Sherlock Holmes ja Anna Karenina. Rakastan salapoliisielokuvia, tämän lisäksi mm. Agatha Christie:t on aivan mahtavia! Anna Karenina taasen edustaa pukudraamoja, joista tykkään kans todella paljon. Anna Karenina on muutenkin joukosta erottuva lavastuksen ja kuvasutapojen suhteen.

I started reading Jane Austen's "Pride and Prejudice" maybe in the end of October. I loved the plot and characters right from the start. The novel is 200 years old and I thought it would've been a quite boring one but I was really wrong! I recommend this really highly to everyone with even a bit interest!
I've watched many many movies during November. I picked my two favorites and here they are: Sherlock Holmes and Anna Karenina. I love detective stories so it wasn't any big surprise that I liked Holmes. I also like Agatha Christie's vary much! Anna Karenina represents the costume dramas which I like a lot too. Anna Karenina has also extremely beautiful scenes and a different filming style.


Kynttilöistä innostuin tossa noin viikko sitten ja oonkin nyt tosi ahkerasti poltellut niitä, melkein pävittäin. Omistan aivan ihanan, lahjaksi saadun tuoksukynttilän, jonka tunnelmissa fiilistelen tuleviaa juhlapyhiä jo vähän etukäteen. Oon luopunut melkein kokonaan mun kattolampusta ja istuskelen tunnelmavalaistuksessa :)
Löysin mun lempikuvan/postikortin kirjamessuilta jo aikaisemmin syksyllä, mutta nyt oon sitä ihan kunnolla fiilistellyt. Robert Doisneau:n vuonna 1950 ottama "Les Amoureux aux Poireaux" on aivan supertunnelmallinen ja ihanasti aidon onnellisuuden kiteyttävä kuva.
Iida lähetti mulle mun muistitikun tuossa aikaisemmin ja sen yhteydessä lyhyen kirjeen. Vastailin itsekin kirjeitse ja ennenkuin ehdittiin mitään sen suuremmin suunnitella tai päättää oltiin jo ehditty kirjoitella hyvä tovi. Jossain vaiheessa viime kuuta sitten todettiin kirjoittamisen sopivan meille tosi hyvin. On aivan ihanaa tulla kotiin ja avata kirje ystävältä. Paperilla ei tarvitse olla kuin muutama rivi ja jo se ilahduttaa kummasti.

I love candles! I didn't before, before last week. Now I've burned at least four or five candles all ready and it's not even Christmas yet! I have this lovely perfume candle which is a present from my dear friend. I don't even use my ceiling light anymore 'cause I prefer to be in this relaxing lightning :)
I found my favorite photograph or poster earlier this autumn from literature fairs but I have started to understand it better now. It's Robert Doisneau's photograph from year 1950 and named "Les Amoureux aux Poireaux'' (Lovers with leeks). I think it's just so lovely and honest and happy pic.
We started to write letters with Iida in 'October or earlier and now we have found it very suitable for us. Nothing makes me more delight than a letter from a friend. You don't need a long novel, only two rows is enough to make someone glad you've remembered them.
 photo arrow.pngCONTINUE READING
blogger template