twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

26 January 2014

Nyt on taas se aika, kun lukiolaiset ryntää marketteihin varmistaakseen suklaavarastojensa riittävyyden. Koeviikoista on tähän mennessä tullut kuultua niin paljon juttuja, ihan laidasta laitaan. Oma näkemykseni: koeviikko ei ole kuolema.

Olen yksi niistä onnekkaista - tai vähemmän onnekkaista - ihmisistä, jotka eivät jännitä oikeastaan mitään. Tämä on osittain helpottanut lukion käyntiä, sillä en ainakaan unohda asioita jännittämisen tai stressaamisen takia. Toisaalta pieni stressi olisi välillä ihan tervetullutta, sillä monien lähteiden mukaan se parantaa suorituskykyä. Tämä panikoimattomuus ei rajoitus pelkästään koulun käyntiin: lähdin kesällä kolmeksi viikoksi Englantiin, eikä se tuntunut edes lähtöä edeltävänä iltana missään (lue lisää CLICK).

Nyt on siis luvassa muutama ässä hihastani koeviikkoja varten. Nämä niksit ovat tosin melko universaaleja, joten se siitä omalaatuisuudesta. Toivottavasti joku keksii hyötyä näistä :)

+ Aikatauluta: Tämä on varmaankin tärkein ja itsestäni mukavin osuus. Aloitan itse lukemisen ja kertaamisen jo muutamaa viikkoa aiemmin. Lasken aluksi, kuinka monta kappaletta minulla on luettavana per aine, jonka jälkeen merkitsen lukutavoitteet kalenteriin joka päivälle. Yleisesti ottaen nämä suunnitelmat eivät päde loppuun asti, mutta ne ovat hyvä suuntaa antava pohja.

+ Etsi paikka: Hyvän, rauhallisen ja mukavan lukupaikan löytäminen on tärkeysjärjestyksessä seuraavana. Täydellistä rauhaa kaipaaville suosittelen jopa kirjastoon raahautumista, mutta muutoin mukava paikka voi olla vaikkapa oma sänky (huom: nukahtamisvaara!). Pari vuotta taaksepäin meillä oli remppa kotona, jolloin eristäysyin autotallin pieneen takavarastoon kirjojen ja eväiden kera. Olkaa siis luovia.

+ Syö ja nuku hyvin: Nukkua ei kannata liian vähän, sen tietää ja tuntee jokainen, mutta myös liikaa nukkuminen on pahasta. Riippuen henkilöstä, myös yli keskimääräisen unentarpeen ylittäminen aiheuttaa väsymystä. Minulla optimaalinen unen määrä on 8-9 tuntia, ja olen huomannut, että yli 10 tunnin unien jälkeen en jaksaisi edes nousta sängystä. Myös unirytmi pitäisi säilyttää samana läpi viikon. Viikonloppuna kannattaa nukkua vaikka päikkäreitä, jos nukkumaanmeno viivästyi edellisenä iltana. Liian pitkään nukkuminen aiheuttaa itselleni myös välinpitämättömyyttä, sillä yhdeltätoista on helppo ajatella: "Nukuin yli kymmeneen, voin yhtä hyvin maata tässä vielä tunnin". Herätkää siis ajoissa, se oikeasti vaikuttaa huomattavasti.
Toinen kohta tähän on syöminen. Hyvää aamupalaa ei voita mikään, niin kuin monet tapaavat sanoa. Koeviikolle ei mielestäni tarvitse kerätä sitä hillitöntä herkkuvuorta. Pidättäydyn kaikesta muusta paitsi suklaasta ja leivoksista. Silti en ole huomannut syöväni enemmän herkkuja koeviikoilla. Meille makeanhimoisille on olemassa hedelmiä, jotka nousevat terveysasteikolla selvästi. Omia lemppareitani ovat tällä hetkellä mandariinit, joita voisin syödä ihan rajattomiin. Raikkaat hedelmät pitävät virkeänä. Niitä syömällä saavuttaa myös paremman itsetunnon tietäessään syövänsä terveellisemmin.

+ Jaksota lukeminen: Tiedon tankkaaminen yhteen putkeen ei yleisesti tuota tulosta. Olen huomannut hyödylliseksi menettelyn, jonka avulla opiskelusta saa enemmän irti, eikä siihen tarvitse kuluttaa koko päivää. Jos herään viikonloppuna yhdeksältä, nousen rauhassa, syön aamupalaa ja oleilen ihan rauhassa muutaman tunnin. Joskus yhdentoista maissa kaivan koulukirjat esiin ja opiskelen puolestatoista kahteen tuntiin. Tämän jälkeen pidän tunnin tauon tehden jotain aivan muuta. Sitten jatkan taas muutaman tunnin opiskelua ja sitten tunnin jotain muuta kunnes kello on seitsemän, jolloin viimeistään lopetan opiskelun ja keskityn viikonlopun viettoon. Tällaista jaksottamista kannattaa kokeilla.

+ Tunne itsesi kauniiksi: Tiedän, että monet jättävät pinnalliset ulkonäköasiat retuperälle kokeisiin lukiessaan. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että on paljon miellyttävämpää lukea kauniilla kasvoilla ja tyylikkäästi pukeutuneena kuin yöpuvussa. Koetta on mukava tehdä tietäessään näyttävänsä hyvältä, jolloin itsevarmuuden kasvaessa se saattaa näkyä myös koetuloksessa. Tämä saattaa mennä perfektionismin piikkiin, mutta saattaa päteä muillekin.

- Lukuläksyt: Ala- ja yläasteella koin lukuläksyt täysin tarpeettomaksi hölynpölyksi. Nyt lukion aloittaessani päätin ihan huvikseni kokeilla lukea lukuläksyjä. Sain todellakin yllättyä iloisesti tämän tuloksesta. Innostuin hyödystä niin, että aloin lukea mm. historian kappaleita aina yhden tuntia edellä, jolloin tunnilla osasin asian jo valmiiksi. Tästä sain kaksinkertaisen hyödyn. Lukemalla ainetta etukäteen saa tunneista paljon enemmän irti, sillä siellä saat vain lisäystä jo lukemaasi tietoon, eikä aikaa kulu uuden asian opettelu ouhtaalta pöydältä. Älkää jättäkö lukematta ihmiset, älkää :)

- Apaattinen lukeminen: Kyllä, on mahdollista. Television tyhjä tuijottaminen näkyy lukemisessa yhtälailla. Joskus huomaan lukeneeni muutaman aukeamankin oikeasti sisäistämättä mitään. Ensinnäkin olen kuluttanut hirveästi aikaa, sillä aivot ovat lukeneet sanat yksittäisinä, jolloin niiden välistä sidontaa ei ole. Toiseksi joudun palaamaan takaisin ja aloittamaan alusta. Varsinkin myöhään illalla lukiessa tämä on yleistä. Sitten on henkilöitä kuten minä, jotka pystyvät keskittymään parhaiten illalla. Oli miten oli, kannattaa kiinnittää huomiota tekstiin koko ajan. Apaattiseen lukemiseen auttaa ääneen lukeminen, jolloin keskittymisen herpaantuminen on helpommin huomattavissa.

- Huono valo: Olen tunnelmavalaistuksen ystävä, kuten tuossa Joulun aikana ilmeni: poltin varmasti 50 kynttilää. Luen paljon kynttilän valossa illalla, sillä inhoan kattolamppuni valon väriä (rasittava keltainen hehkulamppu). Monesti on tullut kommenttia, ettei se ole ollenkaan hyväksi silmille saati aivoille. Pitäisi siis hankkia kirkasvalolamppu, joka jo hyvän valon lisäksi auttaa pysymään virkeänä.

- Musiikki: No niin, tämä todella on kaksikiskoinen juttu. Osa musiikista auttaa opiskelussa, osa vain häiritsee. Omalla kohdallani juttu on niin, että lukiessa taustalle parasta musiikkia on klassinen. Jos lukiessa kuuntelee laulettuja kappaleita, sekoittuu kappaleen sanat helposti luettavaan tekstiin. Klassiseen musiikkiin sijoittuu toki muutakin kuin Beethovenia ja Vivaldia - myös elokuvamusiikista valtaosa löytyy klassiselta puolelta. Omia suosikkejani on Pride & Prejudice:n ja Amélie:n soundtrackit.

- Matalat tavoitteet: On aika vaikeaa pärjätä kokeissa erinomaisesti, jos on jo ennalta päätynyt siihen tulokseen, ettei se ole mahdollista. Kaikki on mahdollista. Itse valmistaudun ja teen koetta aina sillä fiiliksellä, että tähtään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tietenkin on hyvä ymmärtää realiteetit, mutta menestyäkseen on oltava korkeita tavoitteita.
 photo arrow.pngCONTINUE READING

19 January 2014

Viikko oli raskas, täytyy myöntää, mutta täysin sen arvoinen. Vietin 11 päivää putkeen koululla, joka kyllä näkyikin perjantaina ihan ansiokkaasti.
Loman jälkeen palattiin siis kouluun 7. päivä tiistaina täällä pääkaupunkiseudulla. Torstaihin asti meni mukavan rennosti, vaikka unet jäivätkin vähälle. Perjantai-iltana kamppailimme Hälyn kanssa vielä kuudelta illalla. Illan päätteeksi olin lupautunut tulemaan viikonlopuksi Tiluun katsomaan Star Wars –leffat läpi. Tapahtumasta oli ilmoitettu jo aikoja sitten, mutta oli jo päättänyt olla menemättä. Kiitos Tuin raahauduin lauantaina ja sunnuntaina koululle kymmeneksi. Kotiin päästiin seitsemän maissa, kolmen elokuvan jälkeen. Päivällä ehti olla muutama ruokataukokin elokuvien välissä, jolloin nappasimme bussin Tikkurilan suuren suureen keskustaan.

I must admit, the week was tough, but still worth it. I spent 11 days at school, which you could tell on last Friday – I was pretty tired. 
After the winter holiday we went back to school on 7th day, Tuesday, here in southern Finland. It was pretty ok till Thursday even I hadn’t slept well at all. On Friday evening we were fighting with Häly at 6pm. After that I had promised to come to school on weekend too, to watch all the Star Wars movies. They had informed about the ‘event’ with good time but I had decided to skip it, cause I thought none of my friends were coming. Then Tui (from Häly) asked me to come there with her and Manijeh. So thanks to Tui I woke up early on Saturday and Sunday and went to school at 10am. We left home at about 7pm, after three movies. During the day we had few lunch breaks, when we took a bus to Tikkurila’s huge (not really :D) downtown.

Manijeh, me and Tui
Yhden yhtä Star Wars:a ei ole ennen tullut katsottua, joten ainakin siltä kantilta viikonloppu oli ikimuistoinen. Itse pidin enemmän lauantain osista, eli 1-3, jotka olivat siis näitä jälkeenpäin tehtyjä. Varsinkin efektit kokivat nimittäin sellaisen romahduksen 3 ja 4 osan välillä, että hieman joutui totuttelemaan niihin, kuvanlaadun lisäksi.

I hadn’t seen any of the Star Wars before, so by that side my weekend was unforgettable. I personally prefer the parts we saw on Saturday, 1-3, which were the ones they made afterwards. Especially the effects, as well as the image quality, experienced so huge quality crash between the 3rd and 4th part, it took a moment from myself to get used to it.

Suosittelen kyllä kaikille vähänkään kiinnostuneille. Jos olette Harry Potterin ja/tai nälkäpelin ystäviä, suosittelen sitäkin suuremmalla syyllä! Tässä sai aimoannoksen yleissivistystä yhdellä kertaa.

I recommend these movies to all who are having even a bit of interest. If you’re fans of Harry Potter and/or Hunger Games, you should watch these, a fortiori (?). This was a great didactic weekend which I’d reverse whenever.



 photo arrow.pngCONTINUE READING

6 January 2014

Tasan vuosi sitten ilmestyi ensimmäinen postaukseni. Se tuntuu ajallisesti kuin eiliseltä, mutta sisällöllisesti todella kaukaiselta. Olen kehittynyt vuoden mittaan niin kirjoittamisessa kuin valokuvaamisessa sekä myös ihmisenä, persoonana.

Exactly a year ago I published my very first blog post. By time side it feels like yesterday, but contently like million years ago. I've developed in so many ways this year, f.e. writing and photographing, but also as a human, as a person.

Jan 2013 --> Jan 2014 at least my hair is longer now ;D



Netin käyttäminen on helpottunut huomattavasti, ja osaan nyt toimia paljon luontevammin internetissä. Olen myös löytänyt sen oman tavan kirjoittaa. On ollut erittäin kannustavaa saada miltei kuukausittain uusia lukijoita. Kommentit ovat joka kerta antaneet huomattavasti lisäpuhtia tähän touhuun, sillä silloin jos joskus tuntee, että joku on oikeasti lukenut kirjoittamani tekstin ja pohtinut sitä. Jatkakaa siis ihmeessä kommentoimista, arvostan sitä todella paljon :)

Using internet has become so much easier even though it never really was hard for me. Now it's natural to me surf around and not-get-scared about freaky-looking codes etc. I've found my way to write too and it's been so supportive to get new followers and comments. Comments always give me that image someone's really read my text and thought about it, so keep commenting guys, I really REALLY appreciate it :) 

Tänä vuonna (uuden vuoden lupauksiin sisältyen) olen päättänyt a) blogata ainakin kerran viikossa,  b) aloittaa vloggaus (vielä vähän auki, miten lähden tätä toteuttamaan) sekä c) suunnitella ja koodata itse blogilleni uuden ulkoasun. En ole vielä ehtinyt pahemmin perehtyä, onko ulkoasun koodaaminen edes mahdollista ilman domainia, mutta jossain määrin aijon lähteä itseäni toteuttamaan. Aloittukin on jo, nämä uuden kehykset kuvissa ovat nimittäin omaa käsialaa. Mitä pidätte?

This year I will (as my new year's resolutions says too) a) blog at least once a week, b) start vlogging (I don't have an idea how I gonna implement it yet) and c) design and code a new layout to my blog by myself. I haven't studied the subject that much yet, so I'm having no clue, if it's even possible to a layout without a domain name. I guess I'm still able to do something by myself :) Actually I've started already: these new pic frames are done by me. What do you like?
 photo arrow.pngCONTINUE READING

5 January 2014

















Perjantaiaamuna nousin työllä ja tuskalla seitsemältä. Olen nyt nukkunut melkein joka aamua 12:en asti, joten tuo herätys tuntui aivan ylivoimaiselta. Luvassa oli kuitenkin mahtava viikonloppu Jämsässä, joten raahasin itseni asemalle ja siitä junaan. Matkustin kaksi ja puoli tuntia kaukojunan yläkerroksessa ja katselin vaihtuvia maisemia. Jämsässä vastassa olivat Iida ja Annu, joiden kanssa vietimme upean perjantain. Valokuvattua tällöin tuli vähemmän kuin oli odotettavissa.
Lauantaina ja sunnuntaina täydensimme kuvavarastoa 1000 ja koimme työmme tehdyksi tältä erää.

Friday morning, 7 am. It was extremely hard to me to wake up so early, 'cause I had slept till midday almost every day before it. Still I ripped myself up because I was heading to an amazing weekend with my friend in Jämsä. I hopped to train and had a 2 and half hour trip. I love traveling by train especially when I get a seat from upstairs where's an amazing view. At Jämsä's station Iida and her friend Annu waited me. We spent a marvelous Friday, even though we photographed less than we had expected.
On Saturday and Sunday we photographed way more and reached 1000 pics, which was kinda our goal.

Iidan ja minun ystävyyssuhteen alku ei ollut yhtään niin tavanomainen, kuten voi välimatkan puolesta päätelläkin. Tapasimme ensimmäistä kertaa internetissä noin kolme vuotta takaperin virtuaaliheppailun parissa. Alku ei ollut ruusuinen kummankaan puolelta, vaan ennakkoluuloja ladeltiin omien kaverien kesken aikalailla.

The beginning of Iida and my friendship was not so ordinary, as you can tell by the distance between our hometowns. We first met on the internet about three years ago. We both had an interest on virtual horses and met at a virtual stable. The beginning wasn't so rosy by either side: we had huge prejudices about each other.



Puolen vuoden jälkeen aloimme jutella enemmän keskenämme, mm. messengerin kautta. Opimme tuntemaan toisiamme hieman paremmin ja huomaamaan, ettei toisessa itseasiassa mitään vikaa ollutkaan. Vanhemmille ei asiasta kauheasti hiiskuttu, sillä ainakin omat vanhempani ovat tarkkoja netissä tavattuja ihmisiä kohtaan. Ei sillä, yritän itsekin olla kriittinen, kenen kanssa olen tekemisissä internetissä.

After sex moths we started to talk/chat more via messenger for example. We learnt to know each other better and realized there'd nothing wrong on the other one. There was actually non talking to parents about the situation. If they asked who I was chatting with, I told them "someone from school, you don't know her". That was, I think, mainly because my parents are quite suspicious on internet and people there, which is sometimes really good thing. I try to be critic too with the people I meet on internet. 







Kun skype hyppäsi kuuluisuuteen, aloimme käymään videokeskusteluja miltei päivittäin koulun jälkeen. Ensimmäiset puhelut olivat tietenkin erittäin jännittäviä, eikä puheenaiheita meinannut keksiä millään. Siitä pikkuhiljaa alkoi keskustelu sujua.

When skype became popular we tarted to have video calls almost every day after school. The first calls were really tense and awkward, of course, but after a while we got more to talk about and it became easier.


Mietimme monesti yhdessä, miten voisimme nähdä. Suunnittelimme lähtevämme yhdessä samalle ratsastusleirille, mutta asia aina vain jäi. En voinut kuvitellakaan kertovani vanhemmilleni nettikaveristani, sillä arvasin jo valmiiksi heidän kantansa tapaamista kohtaan.

We thought many times, how could we meet. We planned to go to same riding camp and stuff, but they never happened. I could'n even think about telling my parents about my friend I'd met on internet or asking if we had been able to meet, 'cause I guessed the answer I would'd got.

Joulun alla, vuonna 2012, uskaltauduin kysymään äidiltäni asiasta. Asiaa puitiin myöhemmin koko perheellä, jolloin päästiin siihen lopputulokseen, että Iida voisi kyllä tulla meille käymään. Itse en saanut lupaa lähteä Jämsään, sillä en osannut vielä kulkea julkisilla ollenkaan luontevasti.

Before Christmas 2012 I had gained enough courage to ask my mom about the meeting. We discussed about it with the whole family and then we decided that Iida could come to visit me. I didn't get a permission to go to Jämsä 'cause I couldn't use the train properly. 


Tästä lähti hirveä järjesteleminen: vanhemmat puhuivat keskenään muutamaankin otteeseen, ajankohtaa venkslattiin jne. Lopulta tultiin päätökseen, että Iida matkustaisi meille Tuusulaan junalla 4.1.2013. Odotus tuntui ikuisuudelta, ja kun tämä päivä vihdoin koitii, oli tunnelma niin katossa! (Viikonlopusta voi lukea lisää TÄÄLLÄ)

From this point started the massive arrangements: our parents called each other, we had to decide the weekend Iida would come etc. Finally we decided Iida would travel to Tuusula on 4th of January 2013. Waiting felt like forever, but when 'the day' came we had so much fun! (My first post's about it, but it's only in Finnish, sorry :( )


Nyt olemme erittäin hyviä ystäviä, ja kokeneet yhdessä niin paljon! En voi kuvitellakaan, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi Iidaan koskaan tutustunut. Netissä on siis omasta mielestäni liikuttava varovaisesti, mutta silti luottavaisesti. Samoin junalla liikkuessa: ethän hyppää junan kyytiin, jos et luota, että se menee minne on määrä. 

At the moment we're actually really good friends and we have experienced so much together. I can't imagine what I'd missed if I'd never met Iida, this gorgeous friend of mine. So I'd say you should be attentive, but still trustful when using the internet. Like when your traveling by train: you wouldn't take a train, if you don't trust it's going to where ever it's meant to go.
 photo arrow.pngCONTINUE READING
blogger template