9 April 2014

lukiolainen, miltä nyt tuntuu

When I first started in Tilu, our upper secondary school, I wrote this post about my first day (although I didn't translate the whole post in English). Anyway, I told how excited I was about my first day, how I was late and other general stuff like that. Now I feel like I have changed a lot - in a good way. So I thought why wouldn't I write a post to you about this topic.

This school year has ran so quickly I barely noticed. It still feels like yesterday when I was one of the new students, tried to find my way from the Tikkurila railway station to the new big school. And it was not just any school - it was (and still is :D) upper secondary school. Nowadays I sometimes forget all that "luxury" I saw when I first came. I tend to smile those times. It's funny because I have somehow got lost in all the information, education and civilization and think I'm so sophisticated. Ha!

The time is running so fast. I'm really truly blessed to have an exchange year. I'll have one "extra year" in upper secondary school. I don't want to leave... ever. It feels a bit scary, the future I mean. When I'll step out from upper secondary school I'll be an adult (age-wise) and obliged to my very own decisions. I love to have the power to decide about my life but now I'm talking about some bigger decisions like a career and residence. All that will be slammed to my face after three years. Only three years!

Now I have to focus to my current situation. I'm enjoying studying as earlier. I got a host family and a initial date of departure (check the counter at right). I'm almost done with my first school year. I'm fairly happy. That's quite enough :)

• • •

Kun aloitin Tilussa, lukiossa, kirjoitin tämän postauksen ensimmäisestä päivästäni. Kerroin, kuinka innoissani oli ensimmäisestä päivästäni ja kuinka olin myöhästynyt joltain tunnilta ja jotain muuta mukavaa. Olen mielestäni muuttunut rutkasti - hyvässä mielessä. Tästä sainkin idean kirjoittaa teille kyseisestä aiheesta, koska miksipä ei.

Tämä kouluvuosi on kiiruhtanut hurjaa, ihan kauheaa vauhtia eteenpäin, enkä ole edes huomannut. Ihan kuin vasta eilen olisin ollut yksi niistä uusista oppilaista, yrittänyt epätoivoisesti etsiä tietään Tikkurilan asemalta uuteen isoon kouluun. Eikä se ihan mikä tahansa koulu ollutkaan - se oli (on vieläkin :D) lukio. Nykyään unohdan aina välillä kaiken sen ylellisyyden, jonka näin kun ensimmäistä kertaa astuin pääovista sisään. Hymähdän silloin. Se on huvittavaa, sillä jotenkin olen eksynyt kaikken sen tiedon, opetuksen ja sivistyksen paljouteen ja luulen olevani niin oppinut. Hah!

Aika lentää kuin siivillä. Olen oikeasti todella kiitollinen vaihtovuodesta. Saan yhden ylimääräisen vuoden lukioaikaani. En halua lähtä... koskaan. Tulevaisuus tuntuu joskus niin pelottavalta. Kun astun viimeisen kerran ulos lukion ovista, olen aikuinen (iällisesti) ja velvollinen tekemään omat päätökseni. Rakastan sitä valtaa, jolla voin hallita omaa elämääni, mutta puhun nyt jostain suuremmista päätöksistä kuten urasta ja asumisesta. Kaikki se ryöppyää päälleni kolmen vuoden kuluttua. Vain kolmen vuoden kuluttua!

Nyt olisi kuitenkin keskityttyvä nykyhetkeen. Nautin opiskelusta, kuten aiemminkin. Sain isäntäperheen ja alustavan lähtöpäivän (katsokaa laskuria oikeassa laidassa). Olen melkein kokonaan suorittanut lukion ensimmäisen vuoden. Olen suhteellisen onnellinen. Se on ihan riittävästi :)

No comments:

Post a Comment

blogger template